Kuukausi on edennyt varsin nopeasti. Vuodenvaihteesta on kuitenkin jo aikaa ja jouluksi kutsutusta juhlasta hieman enemmän. Tarkoitukseni oli kirjoittaa jo tuolloin tästä aiheesta, mutta sen sijaan aihe jäi odottamaan hetkeä, jolloin jälleen palaisin sen pariin. Onhan se kai hieman huono ajankohta kertoa, kuinka paljon turhia lahjoja ihmiset ostelevat ja kertoa, kuinka vähän innostusta omat lahjani herättivät. Ei sillä, etteikö lahjoissa olisi ollut muutamia "ihan kivoja" täytteitä hyllyille, mutta parhaaksi (ja ainoaksi odottamakseni) lahjaksi nousi itse itselleni ostama korkeussäädettävä työpöytä, joka mahdollistaa tietokoneella työskentelyn myös seisten ja istuessakin mahdollistaa hyvän ryhdin. Se oli tarpeellinen ja sille oli käyttöä. Hinta oli korkeahko, mutta silti järkevä. Arvostan sitä ja hyödyn siitä päivittäin. Tietenkin myös Twin Peaks -kokoelma-DVD ja Trivial Pursuit Master -lautapeli jäivät muistiin, mutta hyllylle ne päätyivät ja hyllyyn ne jäivät. Ehkä joskus niille on tarvetta.

 

Ostan harvemmin lahjoja. Syynä tietenkin on vähäiset tulot, mutta myös oivallus siitä, kuinka paljon tarpeetonta tavaraa ihmiset ostavat vain siksi, että se kuuluu tapoihin. Tuo oivallus sai alkusysäyksen ensimmäisenä lapsuuden jälkeisenä jouluna, jolloin ei enää kehdannut pyytää leluja lahjaksi, muttei toisaalta välittänyt oikein mistään uusista suksistakaan. Lahjat olivatkin sitten osastoa keltainen T-paita , Meren Raivo -DVD ja jokin satunnainen fantasiakirja, jonka nimeä en edes muista. Suklaat sentään maistuivat, ja kai siellä jotain PC-pelejä oli silloin tällöin. Jossain vaiheessa, ehkä 6-7 vuotta sitten en oikeastaan kaivannut lahjoja ja tajusin, miten paljon lahjoja ostetaan pelkän tavan vuoksi. Lahjojen oston lapsille ymmärrän, koska vanhemmilta yleensä pystyy selvittämään, mitä lapsi on pyytänyt ja lapsille lahjojen avaaminen on tärkeä osa juhlapäivien jännitystä. Joku järki saisi kuitenkin olla siinä lahjojen ostamisessakin. Lapsille ei tarvitse ostaa lahjamerta ja aikuisille ei tarvitse ostaa mitään ihmeellisyyksiä, mitä he eivät itse koe tarpeelliseksi. Jouluhan on joka tapauksessa perhejuhla, jolloin pitäisi rauhoittua ja rentoutua, tehdä ja syödä yhdessä. Sellaista kiireettömän elämän harjoittelua.

 

Joulun lisäksi lahjoja pitäisi antaa syntymäpäivänä, nimipäivänä, isänpäivänä, äitienpäivänä, ystävänpäivänä ja elämänvaiheisiin liittyvinä päivinä, kuten hääpäivänä, konfirmaatiopäivänä, valmistujaispäivänä, yms/tms/jne. Näistä pistän itse mieluummin painon elämänvaiheisiin liittyviin juhliin, jolloin jotain ihan oikeasti merkittävää tapahtuu kyseisen henkilön (tai henkilöiden) elämässä. Sellaiseen voi jopa panostaa. Varsinkin, jos tietää, millä tavoin. Itse suosin (tieto/elämäntapa)kirjallisuutta, mikäli tiedossani ei ole muuta sellaista, millä voin lahjoa ilman huolta lahjomisesta sellaisella, mikä lahjonnan kohteella jo on tai tulee olemaan.

 

Ihmiset ovat nykyään aivan liian materialistisia, ja varsinkin joulun suhteen ostosten määrä menee naurettaviin mittasuhteisiin. Aikuisetkin saavat vähintään jonkun "kivan" tontun tai kynttilänjalan lahjaksi, tai joku on keksinyt ostaa kokoa liian ison paidan jollakin "hauskalla" tekstillä varustettuna. Vakiona tietenkin jostain syystä myös alusvaatteet ja sukat kuuluvat vakituisiin joululahjoihin, kuten myös konvehdit, joilla on hienoja nimiä ja takakansitekstin perusteella allergikko joutuu arvailemaan, mitkä niistä konvehdeista ovat sellaisia, joissa sitä pähkinää tai mantelia ei ole. Muutenkin suklaata ja muita herkkuja tulee syötyä aivan liikaa ainakin jouluna, ja jokainen terveysasioista jotain tietävä potee huonoa omatuntoa sortumisestaan mässäilyyn ja sokerin liikasaantiin. Internetin ihmemaailman, Spotifyn, Netflixin ja kaiken tälläisen myötä DVD:t, Blu-rayt ja CD:t tuntuvat lähinnä hyllyn täytteeltä. Pelitkin saa Steamista, kun on tarpeeksi nopea nettiyhteys. Vaatteiden suhteen olen ainakin itse tarkka, ja hankin itse sellaista, mistä pidän. Astiastoja, laseja, kodinkoneita ja huonekaluja löytyy tarpeeksi, ja yleensä itse tietää, milloin niitä tarvitsee lisätä tai päivittää. Jos ei juo kahvia ja kahvia juovia vieraita käy ehkä kerran kahdessa kuussa, ei kahvinkeitin välttämättä mikään pakollinen hankinta ole. Kaapissa on tällä hetkellä kolme pakettia Juhla Mokkaa, joista kaksi pakettia sain ilmaiseksi kuukausi sitten ja yhdestä puolillaan olevasta on päiväys mennyt viime vuoden helmikuussa. Kun oikein miettii asiaa, tajuaa, että tavaraa on aivan liikaa ympärillä ja jotenkin siitä pitäisi itse asiassa päästä eroon, sillä laatu on tärkeämpää kuin määrä.

 

Muistini on varsin huono syntymäpäivien ja nimipäivien suhteen. Onneksi Facebookista näkee, milloin jonkun kaverin syntymäpäivä on vuorossa. Yritin joskus kehittää muistiani, mutta en pysty kuin arvioimaan, että kaverin tai sukulaisen syntymäpäivä on "joskus helmikuun puolenvälin kieppeillä" tai "lokakuun lopulla". Omanikin meinaan toisinaan unohtaa. Nimipäivien muistaminen on vielä hankalampaa, mutta toisaalta nimi annettiin alunperin syntymäpäivän mukaan (ja ilmeisesti se ainakin ortodoksisessa perinteessä on vielä käytössä), joten samapa tuo, nimipäivien alkuperäinen merkitys on joka tapauksessa jo aikoja sitten jätetty pois. Ja järkevämpää se taitaa olla niin, että nimipäivänsä juhlija vastaa itse juhlimisesta kuten parhaaksi katsoo. Muutenkin jokaisella on nimi ja jokainen on syntynyt joskus. Isänpäivän, äitienpäivän ja ystävänpäivän merkitys on lähinnä toimia muistutuksena lähimmäisten huomioimisesta. Nämä muistamisen päivät (joihin kuuluvat myös mm. naistenpäivä, miestenpäivä, lasten päivä, nälkäpäivä,...) ovat lähinnä muistutuksia, mutta ne kestävät vain yhden päivän, kun niitä pitäisi "viettää" vuoden jokaisena päivänä. Tämänlaisessa maailmassa kiireiden keskellä on tietenkin hankalaa muistaa läheisiään, eikä kaikkien kanssa edes voi olla tekemisissä jatkuvasti, mutta kun kun pyrkii pitämään mielessä saman suhtautumisen läheisiinsä kuten tekee muistamisen päivinä, merkitsee se jo paljon itselle ja ihmisille ympärillä. Se on paljon hienompi lahja kuin mikä tahansa, mitä kaupoista voi ostaa, sillä se vie kohti elämää kuluttamisen sijaan.